Muuta shoppailua

... Jos nyt shoppailuksi voi sanoa sitä, että pidensin meidän PlusTV-tilauksemme laskutusjaksoa kuukausilaskutuksesta 6kk välein tapahtuvaksi. Heh. Meillä on tuo PlusTV-kortti ollut heti siitä lähtien kun PlusTV aloitti lähetykset. Ei niinkään sen muun sisällön takia vaan Juniorin takia. Perheen juniorit ovat juuri siinä iässä ja sieltä tuleekin aika paljon ihan sopivaa katsottavaa. Disney Channelia ei täällä Turussa saakaan näkyviin - PÖÖ siitä - mutta Juniori piisaa oikein hyvin.

Tähän asti PlusTV-lasku onkin tullut kerran kuussa, mikä on ihan tarpeettoman usein, mutta nyt sen sai muuttaa 6kk välein tapahtuvaksi ja kaupan päälle tulee vielä Siemensin digiboksi. Kätevää. Jos olisin vaihtanut laskutusjakson 12 kk:ksi, olisi saanut ostaa tallentavan digiboksin satasella. Se näytti niin kälyiseltä boksilta, vain 80 GB tallennustilaa yms, niin en viitsinyt vaivautua. Uusi tallentava digiboksi tarvittaisiin kyllä, sillä kohta 2 v täyttävä Topfield on jo aikansa elänyt, mielestäni. Siihen ei ole vähään aikaan tullut edes päivityksiä se kenkkuilee. Viime torstaina se oli nauhoittanut - anteeksi tallentanut - YLETV1:stä, vaikka ohjelman tiedoissa luki Lost ja kaikki juoniselostuksetkin olivat Lostista ja neloselta. Ihan pimeää, sellaista ei ole ennen sattunut.

Luin kesällä MikroPC-lehden testistä Maximum-digiboksista, tallentavasta, ja se on nyt dreamboksini... Toisaalta pärjäämme ihan hyvin ilmankin, mutta kyllähän se elämänlaatua varmaan kovastikin parantaisi...

Ihania ostoksia Yooxilta

Taisin jossain välissä jo kirjoittaakin, että olen kuolannut pitkään yhtä jakkua Yooxilta. No, nyt sitten lähettivät jokin aika sitten mainoskirjeen, jossa kerrottiin kesäalen loppurysäyksestä JA postikuluttomista päivistä. Eikun sitten shoppaamaan...


Miehelleni matkaan lähti ihanat Christian Gualtierin kengät. Ihan tumman ruskeat, melkein mustat. Tosi nätti väri. Kengissä on kunnon ompelut ja mukaan tuli tietty dustbag.


Tässä itselleni Dieselin hame. Tämä on sellaista, sileää, hiukan kiiltäväpintaista kangasta, jossa on nätti ruskea kuvio vihreäsävyisellä pohjalla. Niukan jakun kanssa tosi kiva. Pituus on minulle hiukan pidempi kuin kuvan mallille.

Ja tässä se jakku, Enzo Fusco. Tämä oli tosisuperbonusyllätys. Jakku on PAKSUA kangasta, puuvillaa ja pellavaa ja siinä on suloinen kukkavuori. Napitkin ovat kuolattavan laadukkaat ja iso lappu ilmoitti, että made in Italy eli laatutuote! Tämän sain 48 eurolla, ihan tolkuttoman halpa näin laadukkaaksi.


Tässä toisessa hameessa on jänniä yksityiskohtia, jotka eivät kyllä näy kuvassa. Jälleen nätti hame niukan jakun kanssa, toimistoon, tietty. Miksei iltakäyttöönkin. Merkiltään tämä on Tadaski.

Ensi viikonlopun iltapukujuhliin on kaapissa odottamassa kaksi iltapukuvaihtoehtoa ja niitä sovittelin viikonloppuna. Toinen on ruskeasävyinen iltapuku ja toinen musta, jossa tehosteena viininpunaista. Vähän vierastan paljetteja, mutta kaipa ne sopivat iltapukeutumiseen. Vielä pitäisi löytää niukat iltasandaalit, tosin en osaa kävellä sellaisilla. Ja kampaajakin pitäisi varata.

Kirpparilla näin nätin ruudullisen, vaaleanpunaisen kashmir-villaisen kaulahuivin 12 eurolla, mutta pönttö minä en ostanut sitä. Mahtaakohan se olla enää edes siellä myynnissä, jos käyn myöhemmin kurkkaamassa...

Merkillä ei minulle ole oikeastaan niin kauhean suurta merkitystä, kun vaate on vain laadukas ja nämä tosiaankin olivat. Yooxin toimitukset tulevat nopeasti ja palauttaminen on ilmaista, jos tulee virheostoksia. Minä olen ainakin niin kiireinen shoppaaja, että nämä tulevat kotiin asti nopeammin kuin minä ehtisin kauppaan...

LED valaisimet

Käytiin miehen kanssa kurkistamassa turkulaisen Vihannon valikoimia, kun eilen mainostivat Turun Sanomissa että heillä on laaja LED-valaisinvalikoima. Ihan hurjasti innostaisi ja kiinnostaisi vaihtaa enemmänkin lamppuja ledeihin, kun ovat niin pienisähköisiä (ihana sana).

Mutta ovatpa ne led-lamput kalliita! Ihan tolkuttoman kalliita! 70-90 euroa! Mistä ihmeestä saisi LED-valaisimia tai LED-lamppuja edullisesti? Netissähän näitä mainostetaan, siis maailmalla, mutta entäpä Suomessa?

No, ehkäpä pian nämä ovat ihan voitaleipääjutskia.

Crocs Mammoth tai mammutti

Hiphei, kyllä nämä Crocsit tosiaankin saavat ihmiset sekaisin. Meille tuli ekat mammutit juuri ja ne ovat kerrassaan ihanat. Hovihankkijamme Winterbutton toimitti jälleen uudet CROCS jalkineet pikavauhtia (ihan oikeasti: tilasin eilen iltapäivällä kahden aikaan, maksoin nettipankista ja popot olivat postilaatikossa tänään!).

Mikä ihme näissä jalkineissa oikein on, kun sana CROCS saa jo ihmiset joko huokailemaan ihastuksesta tai kirjoittamaan keskustelupalstoilla tulikivenkatkuisia vastustuspötkylöitä KENKIÄ vastaan. Lukaiskaakapa vaikka jossain vaiheeessa Kaksplussan keskustelua täällä: http://keskustelu.kaksplus.fi/t867480

Luulin, ettei näihin CROCS Mammoth -kenkiin saa ollenkaan kantalenkkejä, mutta tuon keskustelun perusteella Crocsin Turbo Strap kantalenkit sopisivat. Noooh... kenkäkoristeitakin pitää tietty ostaa lisää. Nää ois aika södet, vai mitä:
No, ehkäpä tätä aihetta saa luvan jo riittää.

Syksyn tarpeita

Tietysti nyt, kun syksy saapuu, täytyy kurkkia kunnolla lasten vaatekaappeihin, täydennellä puuttuvia kokoja ja samassa tiimellyksessä tietysti vähän omiakin vermeitä päivittää.

Tietysti piti heti tehdä ostoksia eli itselle ja lapsille on hyvissä ajoin hankittu aivan kerrassaan ihanat Crocs Mammoth -kengät eli tuttavallisesti kai nämä ovat mammutit. Kerron lisää sitten, kun käyttökokemuksia tulee...

Viime viikolla tarttui haaviin lapsille housuja, pitkähihaisia t-paitoja ja sen sellaista. ReimaTec on syystakiksi oiva merkki. Sellainen on hyvä hankinta esikoiselle, sillä sama takki käy kyllä sitten kaikille kolmelle. Välillä kovasti harmittaa, kun kaupoissa on niin selkeästi vain tyttövaatteita tai poikavaatteita. Talvivaatteet ovat kovin synkkiä tai sitten tytöille liian sähäkän pinkkejä. Onneksi toisinaan löytyy neutraalimpaa keltaista tai oranssia.

Itselle menin törsäämään vähän Yooxilla nyt lopultakin siihen jakkuun, jota olen kuolannut pitkään. Samalla ostin pari hametta, kun mainostivat -75% alea, eikä tullut toimituskulujakaan. Palauttaminenkin on ilmaista, joten hyvä juttu siis. Miehelle tarttui mukaan kengät, nyt muistaakseni vain 44 euroa, nahkaiset kunnon kengät, ovh. jotain päälle 200 euroa. Toivottavasti on oikea koko!

Olen yrittänyt itselleni löytää Mulberryn laukkua, ebayltä ja huuto.netistäkin. Voisin laittaa samalla kiertoon Jil Sanderin käsilaukun, joka on auttamattoman pieni ihmiselle, joka roudaa laukussaan pikkuautoja, barbin kenkiä ja sensellaista. Nättihän se on, mutta epäkäytännöllinen...
Mitä kautta sen voisin myydä, onko kommentteja? Käsilaukkuosastolta löytyvät Prada ja tietysti pieni Longchamp, mutta se ei kai ole mitenkään harvinainen, kun niitä myydään ruotsinlaivallakin.

Toisaalta, olen kyllä saanut paljon uusia vaatteita vaatekaappiin ihan sillä, että olen saanut painon jo nätisti alle 60 kg eli todentotta edullisin tapa saada uutta vaatetta päälle on laihduttaa: jo löytyy paljon farkkuja sun muuta ihan omasta vaatekaapista.

Ja muita ostoksia? Esikoinen sai nimipäivälahjaksi Playstation 2 -laitteeseen uudet ohjaimet sekä yhden Star Wars -pelin. Ruokaakin ostettiin, samaten australialaista punaviiniä.

Varmasti unohdin taas puolet... täytynee palata myöhemmin.

Viikonlopun törsäykset

No kerrotaan nyt, mihin törsättiin viikonloppuna. Suoranaisesti ei mihinkään. Vähän maalia Bauhausista, muutakin sälää, ledilamppu vanhimmalle lapselle, ruokaa eikä sekään erityisen kallista. Tällä kertaa EI Kobe-härän lihaa (se oli hyvää, muuten, sitä syötiin heinäkuussa nimipäivänä. 2 pihviä, 55 euroa. Säästin paketin hintalapun jääkaapin oveen, en mitenkään vähäeleisesti. En muuten ole ikinä syönyt mitään niin hyvää ennen.

Netin kautta tilasin uuden kyltin postilaatikkoomme, sekin oli aika edullinen.

Olen pitkään ollut melkein tilaamassa Yooxilta yhtä jakkua. Se on ollut tarjouksessa siellä jo pitkään, yksi kappale minun kokoani jäljellä. Jokin kuitenkin estelee, en tiedä mikä.

Maalia ostettiin tähän ikuisuusprojektiin eli remonttiin. Viikonloppuna sain revittiä boordeja ja tapetteja yhdestä seinänpätkästä, tasoitin sen ja huomenna varmaan hion ja pikkuhiljaa maalailenkin. Projektimme on 60-luvun omakotitalo. Törsäilen sujuvasti työkaluihin; viime viikolla mukaan lähti kuumailmapuhallin ja pistosaha, SKIL-merkkiset. Aiemmin ostin jollain pikkubonusrahoillani Boschin Ventaro-hiomavekottimen. Hyvä peli se on ollut, olen saanut seinistä sileämmät sillä ihan itse kuin ammattisetä sai toisista seinistä.

Viikonlopputörsäyksiä toki hillitsee se, että kaupat eivät enää ole sunnuntaisin auki...

Hiljaista on siis ollut, ehkäpä tämä on tyyntä myrskyn edellä.

Kulutan ja säästän

No olihan tuossa aiemmassa kirjoituksessa otsikossakin kulutusmorkkiksesta, mutta se on välillä vähän häilyvää tuon morkkiksen kanssa. Kun välillä tekee sellaisia ympäristö- ja kulutuskielteisystävällisiä (ihana sana...) tekoja, voi sitten välillä kai vähän paremmalla omallatunnolla törsätäkin, kai.

Yksi sellainen juttu on tuo kestovaippailu. Meillä on kaksi nuorempaa lasta vaipatettu sujuvasti kestovaipoissa. Esikoinen syntyi 1990-luvun lopulla ja silloin ei kestovaippailu tuntunut sopivalta ajatukselta. Ehkä se oli ymmärryksen puutetta, mutta toisaalta silloinpa ei tainnut markkinoilla ollakaan näin paljon ihania kestovaippoja. Tämä on asia, josta hikeennynkin välillä, kun minun mielestäni täysin pösilöt ihmiset vaipattavat lapsensa paperisissa vaipoissa, jotka sisältävät ties mitä kemikaaleja ja tunkevat ne sitten kaatopaikalle, jossa ne eivät edes maadu kaatopaikan hapettomissa olosuhteissa.

Kertakäyttövaipat ovat suurin yksittäinen jäteaines kaatopaikoilla, käyttäähän lapsi vaippauransa aikana 5000 vaippaa! Tolkutonta! Ai onko kestovaippailu a) likaista, b) aikaavievää, c) pyykkivuoria tuottavaa ja d) hankalaa. a) Ei. b) Ei. c) Ei ja d) Ei. Meillä vaipat säilytetään omassa, ilmavassa pyykkikorissaan. Likaisimmat huuhtaistaan tai tiputetaan ne kiinteämmät kakkelit pyttyyn. Sitten sen pyykkikorin sisältö (moni käyttää sellaista pyykkipussia, jonka voi suoraan tunkea pesukoneeseen) tungetaan pesukoneeseen, meillä noin joka toinen päivä. Pyykkivuoreksi en kutsuisi, sillä määrä vastaa n. 2.5 froteista kylpypyyhettä. Lapsiperheessä pyykkiä siunaantuu muutenkin niin paljon, että yksi liskoneellinen joka toinen päivä on aika piis of keik.

Meillä on vaippailtu alusta alkaen Fuzzi Bunzin taskuvaipoilla. Neljä lastaan kestovaipoilla vaipattanut ystävättäreni suositteli niitä ja niissä olemme pysyneet. Vaipassa on nepparit, ihoa vasten fleeceä ja uloinna laminoitu kangas. Jos ulkoiluvaatteet ovat tuttuja, niin ihan samoja teknokankaita näissä käytetään. Mikrofleece lienee sitä parasta Maiden Mills fleeceä. Sisäpuolelle taskuun olemme tunkeneet niitä virallisia imuosia eli mikrokuitufroteesta valmistettuja micro-insert -nimisiä imuja. Sen lisäksi meillä on hamppufleeceä, luomufroteeta, hamppukankaita muitakin sekä uutta bambukangasta tai -neulosta.

Tuossa yllä on kuva yhdestä vaipasta, aika söpö, vai mitä? Mielestäni kaupan Liberot ja Pampersit ovat suorastaan rumia näihin verrattuna. Meillä on tietysti pyhävaipat, vierailuvaipat ja kotiolovaipat... heh, tietysti! Kyläään laitetaan ne nameimmat kuosit päälle, kotona käy pikkuveljelle toisinaan siskon vanha vaaleanpunainenkin.

Mutta siis tuosta törsäyksestä. Maksavathan nämä tietty uutena paljon, mutta siinä silti säästää! Nämä saa myytyä erittäin helposti eteenpäin, ja jokainen käytetty vaippa säästää rahaa! Yksi kestovaippa päivässä säästää 365 kertakäyttövaippaa vuodessa. Sanotaan, että kertisvaippa maksaa vaikkapa 0.15 euroa / kpl => 54.75e säästöä vuodessa pelkästään yhdellä vaipalla päivässä. Jos käyttää vaikkapa 6 vaippaa päivässä, voi siitä ihan itse laskea, paljonko säästyy rahaa vuodessa. Tällä rahalla sitten törsääkin. Okei, maksavathan ne vaipat uutena, mutta minä maksoin Fuzzista 17 euroa / kpl ja myin ne sitten (S-koko) vajaan puolen vuoden käytön jälkeen eteenpäin, sain niistä 14 euroa / kpl, joten 12 vaipan kustannuksiksi tulikin sitten 12 x 3 euroa = 36 euroa. Montakos kertispakettia sillä saa...?

Meillä on tosiaan ollut näitä Fuzzeja käytössä. Kokeilimme tosin vähän myös sisävaippa - kuorivaippa -yhdistelmää. Meillä oli ImseVimsen Bumpy-kuoria ja Mommy's Touch taskusisävaippa, jossa oli sherpaa ja veluuria. Jotenkin koin hankalaksi nuo useat kiinnitykset, kun Fuzzeilla selvisi yhdellä kiinnityksellä. Igu*Leella on kerrassaan ihania vaippakuoseja, niitäkin meiltä löytyy, mutta aika harvoin käytämme, valitettavasti.

Tästä sainkin nyt taas lisää puhtia, kun sain itselleni laskettua, miten paljon meillä oikeastaan säästetäänkään. Sillä rahallahan saa vaikka taas lisää Crocseja, hekoheko.

Kulutusmorkkis

No siis niin. Tämän blogin alkuperäinen nimi oli "Kehu firma päivässä". Kirkasotsainen ajatukseni oli kehua hyvää palvelua ja hauskoja tuotteita. Sitten alkoi hirvittää, kun lueskelin omia tekstejä, että onpas sitä taas törsätty.

Emme ole ihan kauhean vähän ansaitseva perhe. Jonkin taulukon mukaan kuulumme kai toka ylimpään kymmenykseen ansaitsemistaulukossa ja jossain kai ylimpään. Asuntolainaa toki on, autolainaakin ja miehellä jopa opintolainaa (joka maksetaan pois ehkä ennen hänen 4-kymppisiään... heheheh). MINÄ sen sijaan valmistuin sirpakkana 23-vuotiaana ja opintolaina on muisto vain.

No niin. Enpä kyllä tiedä, että kiinnostaako ketään, kun perhe törsää. TÖÖT! Tähän välihuomautus: viikko sitten kävin kirpparilla, viime viikolla ostin pojalle huuto.netistä (merkki)vaatteita. Ja sujuvasti ostan vaatteita myös Euromarketin aletangolta (kunhan sitä ei päältä huomaa).

Tutuissa on muita törsääjiä ja sitten periaatteesta tai aidosti köyhäileviä. Silti meillä ei ole taulutelkkaria. Kaksi digiboksia on, samaten tietsikka, läppäri plus vanhempien työläppärit. Xbox 360, PS2, Gameboy advance. Kolme telkkaria (joista kaksi käytettyinä ostettuja). 2 kotiteatteria, projektorikin. Kaksi autoakin on, toinen käytettynä ostettu, toinen minipikkuinen ekoauto Aygo.

Tehdään tästä nyt sitten kulutusblogi. Saa sitä sitten itse lueskella vanhana ja hirvitellä.

Crocs - vihattu ja rakastettu!

On kerrassaan hassua, että jalkineet voivat aiheuttaa näin paljon meteliä! Keväällä aloin nähdä lehdissä juttuja jalkineista, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia sairaaloissa. Sitten bongasin lastenlääkärillä pinkit tällaiset kengät: Crocsit. Crocs on nerokas tuotemerkki, joka on ilmeisesti lähtenyt siitä, kun joku amerikkalainen on keksinyt hyödyntää tätä Crocslite-materiaalia jalkineisiin. Fiksu tyyppi!

Eka kerran, kun näin nämä sämpylännäköiset Crocs Cayman -mallin kengät (kuva tuossa ylhäällä), totesin, että ovatpa huvittavat. Sitten niitä alkoi näkyä joka paikassa. Kesällä Ahvenanmaalla joka toisella svedulla oli Crocsit, jotka oli vieläpä isänmaallisesti koristeltu Ruotsin lipuilla, Jibbitz-koristeilla.
Ekat Crocsit meidän perheeseen ostettiin kesällä Turun Partiovarusteesta. Hyllyt olivat tyhjinä, joten käteen jäi vähän ankean väriset perus-Caymanit. Seuraavat ostettiinkin sitten netitse Englannista ja sitä seuraavat eBayn kautta jenkeistä. Tässä vaiheessa Crocs-huumaani olin jo päätynyt hankkimaan itselleni naisten siron Crocs Mary Jane -mallin (kuvassa yllä). Sehän on jo aivan söpönen, kevyempi malli.



Nuo ylläolevat pikkutyttöjen Crocs Mary Jane -mallin kengät ovat kyllä niin söpöt, että voisin ripustaa ne vaikka seinälle, jos hennoisin ostaa sellaiset siihen tarkoitukseen...

Piti kertomani, että nämä Crocsit siis ovat ihan oikeasti aivan tajuttoman hyvät jalassa! Minulla on ns. vaikeat jalat, leveät ja linttaan astuvat. Näillä kun kävelee, on kuin pilven päällä kävelisi! Eivätkä ne hiosta, vaikka luulisi. Tuntuu vain pelkästään hyvältä jalassa! Kyllähän ne Caymanit ovat vähän puutarhakenkämäiset, mutta en ole kyllä niitä käyttänytkään kuin farkkujen kanssa, siniset kun ovat. Vaihdoin niihin tosin pinkin turbo -strap -kantahihnan ja laitoin paljon kenkäkoristeita. Lapsilla on kengissään kaikkea Bart Simpsonista Disney Prinsessoihin...

Tässä yllä on suosikkini kenkäkoristeita, ShoeDoodle -kenkäkoriste leppäkerttu. Se on kyllä tosi söpö. Ajattelin sitten, että Crocsien käyttö rajoittuisi vain kesään, mutta eipä käynyt niin... Syksyksi hankittiin tietysti lapsille saappaat: Crocs Georgie -mallin saappaat; tytölle fuksiat ja pojalle keltaiset.


Ovat muuten ihan tolkuttoman kevyet. Tyttären entiset, Citymarketista ostetut kumpparit lensivät kierrätykseen nopeammin kuin ehdin sanoa kissa. Ne painoivat yli tuplat verrattuna näihin! Jotenkin kun talvella ja syksyllä on pimeää, loskaista ja lapsilla haalarit ja kurahousut yllä, tuntuu, että kaikki vain laahaavat jalkojaan loskassa. Nyt sitten on edes keveää jalassa.
Ja isännälle ja minulle sitten syksyn kurakeleihin hankittiin nämä Crocs All Terrain -mallin kengät. Niissä on yläosa ihan oikeaa nahkaa, jonka saa kuulemma pestä pesukoneessa. En usko, ennenkuin näen, mutta jos ne hajoavat, niin siitä kuulevat sitten kaikki. Näihin ei kyllä saa niitä koristeita, Jibbitzejä, kiinni... höh.

Vähän tylsää, kun Suomesta ei saa mitään naisten kävelykenkiä Crocsilta. Olen yrittänyt etsiä kaikilta jälleenmyyjiltä, mutta ei näytä olevan. Ameriikasta sitten menin hankkimaan itselleni mustat Crocs Troika -kengät. Niissä on pinnassa mokkaa eikä niissäkään ole reikiä.

Täytyy sanoa, että meidän perheemme kyllä vannoo Crocsien nimeen. Isoimmin olemme kyllä ostelleet suomalaisesta webbikaupasta nimeltä Winterbutton. Siellä oli mainio postikulutarjous elokuussa ja jos ostaa yli 60 eurolla (eli kahdet Crocsit... kuten me hurahtaneet tapaamme tehdä), saa postikulut kaupan päälle. Ja siellä on kymmeniä ellei enemmänkin kenkäkoristeita Crocseihin (tai myyvät varmaan kopiohinkin).

Sitä mietin edelleen, että miten nämä jalkineet saattavat niin paljon kirvoittaa mielipiteitä? Webissä on kymmeniä blogeja, joissa vihataan Crocseja. I Hate Crocs on tosi yleinen webin hakusana, ihan totta. Silti yli 100 miljoonaa ihmistä pitää näitä Crocs-sämpylöitä jaloissaan, ihan tyytyväisinä. Kaipa niitä I love Crocs -blogejakin löytyy, tässä yksi sellaisen poikanen... Eivätkä ne varmaan ihan turhat jalkineet ole, kun niitä kerran niin paljon kopioidaankin. Turun messuillakin oli varmaan viisi eri kauppiasta myymässä niitä kaikenmaailman kopioita. Poikani oli aivan kauhistunut... Muuten, siellä ei ollut yhtään ainutta aitojen Crocsien kauppiasta.. miksiköhän?

Ostoksilla Pyhäjärven ympärillä

Vietämme kesällä aikaa Säkylän Pyhäjärven rannoilla. Näin on sukuni tehnyt jo yli 50 vuotta. Järven tila on onneksi jo parempi, mutta paljon on vielä tehtävää. Lapsuudessani järven vesi oli kirkasta, mutta nyt kirkkaan veden kesäpäivät ovat harvassa ja sinilevä on enemmän sääntö kuin poikkeus, ainakin jos vesi olisi uimalämmintä.



Pyhäjärvi on pitkä ja kapea. Tai, suomalaisten pikkujärvien mittapuussa ei mitenkään kovin kapeakaan. Järven pohjoispäässä on Säkylä ja siitä vähän vielä ylemmäs tai sivulle (sinne yläoikealla, kai, koilliseksikin kutsuvat) ovat Eura ja Kauttua. Herttaisia pieniä kuntia, lättänästi vanhalla merenpohjalla.

Meillä on kesäperinteenä viettää ainakin yksi päivä kierrellen näitä pieniä paikkoja. Niistä löytyy uskomattomia palveluja! Kaikkea, siis! Euran Optiikasta on ostettu silmälaseja ja korjailtu vanhoja. Samassa ostoskeskuksessa on jopa vanhaintavarainkauppa, antiikkiliike kai. Näin siellä viime vuonna Ilmari Tapiovaaran Mademoiselle-tuolin tosi edullisesti, mutta se ei olisi mahtunut kyytiin. Harmi. Samassa kompleksissa on myös Vapaa-Valinta, jossa on aina alennusmyynti heinäkuussa. Muuten emme koskaan kyseisen ketjun kaupoissa juurikaan käy, mutta jostain syystä kesällä pitää penkoa sielläkin...



Kauttualla, joka on siis kivenheiton päässä Eurasta, on kauppa, josta on ostettu mekko jos toinenkin. Etenkin kesä-aleaikaan on Wilhel-Miina kerrassaan ihana ostospaikka. Jos olet etenkin Marimekon ja muiden merkkivaatteiden ystävä, pysähdy sinne! Tanko toisensa perään iltapukuja, Marimekkoa, Ril'sin vaatteita, jakkupukuja, miesten paitoja... Kesällä alehyllyjä ja aletankoja. Ja siis ihan totta: iltapukuja! Turussakin saa etsiä, että löytää niin laajan valikoiman tyylikkäitä pukuja. Alennukset ovat huomattavat (siis heinäkuussa ainakin, talvikokemukseni ovat vähäiset). Jos siis haluat löytää merkkivaatteita edullisesti ja kokea pieniä maalaiselämyksiä, suuntaa Kauttualle!

Wilhel-Miinan vieressä on myös vanhassa pankin kiinteistössä (paljonkohan niitäkin Suomessa löytyy?) hupaisa ravintola: Kauttuan Kebab. Lounaspöydässäkin on kebabia, mutta listalta saa toki pihviä ja leikettä, pizzaa jne. Tämä ei ole mitään "rosso-ruokaa" eli ruoka tehdään omassa keittiössä, palvelu on ystävällistä.

Jos hyvin haluaa syödä, on osoitteena toki sitten Kauttuan Klubi.


Komea lounaspöytä, a la Cartekin löytyy, upeassa ympäristössä aivan Pyhäjärvi-Instituutin kupeessa. Kauttuan Klubi sijaitsee vanhassa Kauttuan ruukinpuistossa, joka on tunnelmallinen alue! Kahvilla kannattaa käydä Kesäkahvila Kyöpelissä. Ja jos olet autolla liikkeellä ja haluat hiukan ajella, löydät täältä ruukin alueelta myös Alvar Aallon suunnittelemia asuintaloja!

Pyhäjärviseudulla on mukava reissata siis pienikin retki ja sinne pääsee nopeasti. Lapset jaksavat istua autossa, kun matkat eivät ole liian pitkiä. Sadepäivänäkin voi ajella ja nähdä kauniita paikkoja. Jos olet kiinnostunut vesiensuojelusta, ympäristönsuojelusta, jos sinilevän lisääntyminen huolettaa, tutustu Pyhäjärvi-Instituutin toimintaan. Linkkejä näihin laitan tuonne sivupalkkiin.

Mikä niitä sukkia oikein syö...?

Katoaako teillä sukkia? Tai voisi kai kysyä, että kenellä EI katoa sukkia. Näin joskus tosi hauskan ja osuvan pilapiirroksen, missä astronautti oli kuussa ja totesi sen olevan täynnä sukkia. "Ai tänne ne kaikki sitten päätyvätkin...", totesi astronautti.

Meillä pidetään mustista sukista, isä, poika ja äitikin. Meillä on pyykinkäsittelyhuoneessa sellainen keltainen valo, että kaikkien tummien vaatteiden katselu on aika mahdotonta. Sukkien paritus on sellaista puuhaa, että toisinaan on töissä pitänyt laittaa jalat oikein kauas neukkaripöydän alle, kun olen huomannut kirkkaassa loisteputkivalossa, että toisessa jalassa on sininen, toisessa musta sukka.

Muutama vuosi sitten hankimme paketillisen tällaisia Sukka-Supi -sukanpidikkeitä. Niitä pidämme kylppärissä, pyykkikorin vierellä, patterin laidalla ja illalla kukin nipistää sukkansa supilla kiinni ennen pyykkikoriin heittämistä. Jos muistaa laittaa supin kunnolla kiinni, voi sukat napata pesukoneesta suoraan narulle tuossa supissa. Kuivat sukat irti supista, sukat kaappiin ja supi jälleen odottelemaan patterinreunalle.

Toisinaan nämä ovat patterinlaidalta lopussa, eli niitä ei ole tarpeeksi ja toisinaan se kovapäinen pesukone syö supitkin erilleen sukista, mutta pääsääntöisesti nämä kyllä ovat helpottaneet elämää.

Ihania kirjoja

Näin sateisena päivänä voisi vaikka istahtaa lukemaan, jos lapsilaumalta oikein ehtisi. Kesällä tuli hankittua jälleen vinoja pinoja lukemista. Ja kehua pitää aivan erityisesti Kustannusosakeyhtiö Avain ja sen tuotanto! Aivan mahtavia kirjoja! Ja miten mukavia ovatkaan rouvat, jotka Avaimen kirjoja ovat kesällä olleet myymässä mm. Vammalan Vanhan Kirjallisuuden päivillä ja Turun Booktorilla.




Avaimella on valikoimissa nyt (taas) ihania kirjoja ja ihastuin kertakaikkiaan pikalukaisulla Sannamaria Pirkolan Ylivieskaan (yllä). Ihana kuvateos kaupungista, jossa en ole ikinä käynyt, mutta jonne voisin vaikka muuttaa. Rakastan tällaista suoranaista arjen rumuutta, ihana.

Avaimella on myös verkkokauppa, mutta kyllähän näitä löytyy toki kirjakaupoistakin.

Vammalan Vanhan kirjan päiviltä on tavattu tulla jo toistakymmentä vuotta sellaisen puolikkaan hyllymetrillisen kanssa kotiin. Nytkin tuo pino tuossa on edelleen olohuoneessa ja napsin siitä nautiskellen osasia pitkin syksyä. Valitettavasti lasten ollessa pieniä on lukuaika kortilla, mutta ymmärtääkseni se on asia, joka tulee vielä muuttumaan...

Ranskalaisia herkkuja

Aloitetaanpa nyt sitten vaikka herkullisesti. Turussa Forumin kauppakäytävällä on parisen vuotta toiminut suloinen, pieni herkkupuoti, Soleil. Olemme asioineet siellä mieshenkilön kanssa ja parin naishenkilönkin, jos ihan tarkkaan muistan.



Tuotteet ovat herkullisia, mutta se ei kai ole mikään yllätys, kun on herkkukaupasta kyse. Mutta se palvelu. Niin hymyilevää ja ylitsevuotavan ystävällistä palvelua harvoin tapaa Suomesta.

Olemme ihan hurahtaneita niihin hanhenkoipiin, jotka ovat isossa peltipurkissa ja lilluvat hanhenrasvassaan. Ei mikään kertakäyttötuote, muuten. Sen rasvan voi pitää tallessa ja käyttää muussa ruoanlaitoissa ja riittää pitkään. Tryffeliöljyäkin olemme ostelleet, sekin on todella riittoisaa.

Miksiköhän valitsin tämän ensimmäiseksi? Varmaan siksi, että tuo hymyilevä palvelu on ollut niin aurinkoista, että se on todella jäänyt mieleen. Rankkaa sinänsä, että niistä toisenlaisista palvelukokemuksista saisi varmaankin paljon rankemman blogin... ehkä joku toinen kerta sitten.

Blogin perusajatus

Pitkään tämä onkin hautunut mielessäni. Olen todella kriittinen kuluttaja ja joskus muinoin opiskeluaikana jotenkin tuntui, että kuluttajansuojalakikin tuntui äärimmäisen mielenkiintoiselta. Osaan reklamoida ja vaatia oikeuksiani. TOOOODELLA pitkän blogin saisin niistä kerroista, kun autonhuolto on mättänyt, olen saanut virheellisiä tuotteita, myyjä on nenänvarttaan pitkin katsonut ja kommentoinut ikävästi, tarjoilija on kironnut ja niin edelleen. Mutta eipä niistä nyt enempää (vaikken voi vannoa, ettenkö joskus sivulauseessa vahingossa kuitenkin purkaisi tuntojani näistä...), mutta koska minusta on paljon kivampaa, kun on kivaa, haluaisin kertoa muillekin, kun odotukset ylitetään, ilahdutetaan, yllätetään...

Onko se nyt sitten niin poikkeuksellista? On. On tosi kurjaa, että perusodotus on se, että jokin menee pieleen ja sitten kun ei mene, se onkin sitten jo niin kivaa, että siitä pitää kertoa.

Minusta pienet yritykset ovat kivoja. Kannatan ihan kybällä pienyrittäjiä, ihania innovaatioita, aloittavia yrittäjiä, haja-asutusalueilla yrittäviä, kuolevissa keskustoissa palvelevia, nettikauppiaita, kivijalkakauppiaita... Entä ne marketit? Niitäkin tarvitaan, kaikille jotain. Juu, kyllä meidän perheemme asioi marketissa: automarketeissa, lähimarketeissa ja kaikenlaisissa tavarataloissa ja ostos"paratiiseissa", mutta aivan innosta hengähdän, kun pääsen katsomaan pieneen yritykseen sen omia tuotteita. Tai kun pienestä firmasta joku tulee ja korjaa meillä jonkin laitteen tai hoitaa jotain sensellaista, mihin me emme itse kykene. Ja tekee sen hyvin. Siitä pitää jo kertoa muillekin.

Nämä kommentit ovat - tätä ei kai voi liikaa korostaa - minun omiani ja meidän perheemme kokemuksia. Muilla voi näistä tahoista, lähinnä yrityksistä, olla ihan muunlaisia kokemuksia ja saakin olla. Maanantaipäiviä meille tulee kaikille, mutta niistä hyvistäkin pitää kertoa.

Minulla on jo nyt lista firmoista, joista aion kertoa. Niistä tulee varmaan läpi se, että asumme Varsinais-Suomessa, mutta koska olen äärettömmän innostunut napinnapsuttaja eli siis nettishoppaaja, löytyy täältä pian kyllä mainintoja ihan maailmanlaajuisesti...

Kommentteja saa jättää, ne tarkistetaan toki etukäteen. Mailia saa lähettää suoraankin ja ehdotella hyviä firmoja, mutta täytyy nyt heti sanoa, että meidän mielipiteemme ovat kyllä ihan kotikutoisia.